Minulla on viime aikoina on ollut motivaatio hiukan hukassa, tuntunut siltä ettei mikään onnistu kuitenkaan. Tästäpä on seurannut se, että 'himmailen' etenkin esteillä, jään liikaa miettimään hyppäämistä itsessään ja pikkuisen on ollut hauskuus hukassa, kun kovasta miettimisestä huolimatta mikään ei tunnu onnistuvan. Samalla hevonenkin on ollut epävarma ja lennokkaan railakkaat hypyt ovat olleet kadoksissa ja tilalla kieltämisiä ja kaahaamista/hiipimistä, huonoja teitä ja ärinää itselleni...
Viime lauantain rataeste tunnilla Ansku-ope huikkasi aika ratkaisevasti Hymyä naamaan! Ja kun niin tein, olipa helppoa :) Ei saa jäädä liikaa miettimään; huomasin tasapainoni ja hypyissä myötäämisen tulevan ihan itsestään ilman miettimistä, kun keskityin vain sujuviin linjoihin ja teihin, annoin esteen tulla ja Vilman huolehtia siitä hyppäämisestä.
Koittaa nyt vaan muistaa, ettei tämä niin vakavaa ole, pitää hymyillä ja pitää hauskaa, se tarttuu hevoseenkin ja harrastus on taas mukavaa. Aina ei voi onnistua, mutta treenataan, pysytään rentoina ja naureskellaan.
Tässä estekisoja jännittäessä harjoittelen samalla koulurataa helppo B:0 2009. Miten se voikin olla niin vaikeaa painaa mieleen tapahtumat ja kuviot? On tässä vielä muutama päivä aikaa sunnuntain koulurataharjoituksiin onneksi, jollain hauskalla tavalla opin sen vielä. Samalla yritän mielessäni ratsastaa 'tässä puolipidäte, asetus, muista myös ulkopohje jne...' Katsotaan nyt sitten millä tasolla sitä koulutreeneissä mennään, tuloksella ei tässä kohtaa väliä.
Ratsastus on paljon hauskempaa kun muistaa pitää hauskaa!
(Tättärää tulee siitä, kun Salla kenttäestetreeneissä huikkasi Tättärää! kun tarvittiin lisää vauhtia ja asennetta :D )
Nina
