10.5.2014
Alue-estekilpailut 4.4.
Kyllä voi pieni ihminen olla innoissaan ratsastuksesta, treenaamisesta ja hevosista. Aktiivinen treenaaminen on selkeästi tuottanut tuloksia. Olimme Emman kanssa Suonenjoella Vanhamäen tallilla alue-estekilpailuissa 4.4. Osallistuimme luokkaan 80cm ja voitimme sen. Eroa toiseksi tulleeseen oli toisessa vaiheessa noin 3,5 sekuntia! Vitsi me oltiin hyviä! Emma oli innokas ja suurimman haasteen perusradalla meille toi aaltolankku jonka alla oli vesimatto jossa muoviankat uivat! Sinänsä esteessä ei ollut mitään vikaa, vaan Emma tuli sisäpohjetta päin kaarteessa jolloin en saanut tehtyä parasta mahdollista tietä. Noin 5 metriä ennen lankkua Emma yllättyi että " Ai toiko pitäs hypätä?", mutta rohkaisulla esteestä suoriuduttiin. :) Lankku oli myös samalla tiellä toisessa vaiheessa ja "toisella yrittämällä" kaarteen ratsastus sujui jo huomattavasti paremmin. Joten mitä tästä opimme? Jatkossa verryttelyssä hevonen pitää ratsastaa paremmin sisäpohkeen ympärille. ;)
21.4.2014
Huhtikuun kisailuja
Huhtikuussa starttasimme Emman kanssa Arossa Merihevosten järjestämissä seurakoulu- ja estekilpailuissa. Koulukilpailut järjestettiin 13.4., joissa humpsuttelimme harraste- ja tutustumisluokkien kouluohjelmat. Suurimpana tavoitteena oli rentous, joka saavutettiin yllättävän hyvin. Harrasteen kouluohjelmasta saimme 61,88%, johon olen tyytyväinen, sillä on se rämmitty huonomminkin läpi. Kommentteihin tuomari oli nostanut siistin ja huolellisen ratsastamisen mutta hevosen tulisi liikkua rennommin ja pontevammin.
Tutustumisluokan kouluohjelmasta saimme prosentit 63,61, joista olin suorastaan hämmentynyt. Emma oli jo tottakai rennompi ja kommenteissakin oli mainittu kokonaisuuden kiva sujuvuus mutta noottia sain keskilinjojen ratsastuksesta, hups.. Tuttarin kouluohjelmalla sijoituimme jopa 4. ja saatiin punainen rusetti kotiin viemisiksi. Kokonaisuutenaan koulupyöritykseen olen hyvin tyytyväinen. Mukavin mielin voi haaveilla tulevan kesän kenttäkisojen koulukokeista. :)
Esteitä Emman kanssa hypeltiin 18.4. pitkäperjantaina. Hyppäsin kaksi kertaa 80cm eli kahdessa luokassa arvosteluilla A.0.0 ja 367.1. Ensimmäisellä radalla ei siis ollut uusintaa ja aikaakaan ei tarvinnut ratsastaa niin pystyi keskittymään hyvin ratsastettuihin teihin. Ja puhtaan radan ratsastamalla napattiin puna-valkea ruusuke.
Toisessa luokassa oli jo sitten enemmän kilpailuhenkeä havaittavissa. Uusinnassa ei ollut mahdollista tehdä tiukkoja kurveja kuin vain pariin kohtaan, mutta yritys oli kuitenkin kova. Teimme toisella kerralla myös puhtaan suorituksen ja hävisimme sini-valkean ruusukkeen voittajaponille vain reilun sekunnin! Onnittelut siis voitosta tallikaveri Raidalle Daisy-ponin kanssa! :)
Näistä kisafiiliksistä voi päätellä treenaamisen on tuottaneen tulosta. Toivottavasti pääsemme pian taas testaamaan taitojamme kilparadoille.
-Paula
Tutustumisluokan kouluohjelmasta saimme prosentit 63,61, joista olin suorastaan hämmentynyt. Emma oli jo tottakai rennompi ja kommenteissakin oli mainittu kokonaisuuden kiva sujuvuus mutta noottia sain keskilinjojen ratsastuksesta, hups.. Tuttarin kouluohjelmalla sijoituimme jopa 4. ja saatiin punainen rusetti kotiin viemisiksi. Kokonaisuutenaan koulupyöritykseen olen hyvin tyytyväinen. Mukavin mielin voi haaveilla tulevan kesän kenttäkisojen koulukokeista. :)
Esteitä Emman kanssa hypeltiin 18.4. pitkäperjantaina. Hyppäsin kaksi kertaa 80cm eli kahdessa luokassa arvosteluilla A.0.0 ja 367.1. Ensimmäisellä radalla ei siis ollut uusintaa ja aikaakaan ei tarvinnut ratsastaa niin pystyi keskittymään hyvin ratsastettuihin teihin. Ja puhtaan radan ratsastamalla napattiin puna-valkea ruusuke.
Toisessa luokassa oli jo sitten enemmän kilpailuhenkeä havaittavissa. Uusinnassa ei ollut mahdollista tehdä tiukkoja kurveja kuin vain pariin kohtaan, mutta yritys oli kuitenkin kova. Teimme toisella kerralla myös puhtaan suorituksen ja hävisimme sini-valkean ruusukkeen voittajaponille vain reilun sekunnin! Onnittelut siis voitosta tallikaveri Raidalle Daisy-ponin kanssa! :)
Näistä kisafiiliksistä voi päätellä treenaamisen on tuottaneen tulosta. Toivottavasti pääsemme pian taas testaamaan taitojamme kilparadoille.
-Paula
7.4.2014
Fiiliksiä treenaamisesta
Kyllä voi olla ihminen iloinen kun pääsee hyppäämään. Viime viikolla mentiin esteitä ihan urakalla. Tiistaina ja torstaina harjoiteltiin rataesteitä ja sunnuntaina oli vuorossa maastoesteet. Ja parasta on kun hevosellakin tuntuu olevan yhtä hauskaa. Emma on kyllä mainio suomenhevonen.
Rataesteillä tehtiin viikolla rataharjoituksia mm. linjoja, 1- ja 2-laukan sarjaa sekä uusintaa. Treeneissä on tehty 80cm korkeudella ja fiilis on ihan erilainen kuin viime kaudella. Itsevarmuus ja luotto omaan tekemiseen ovat vahvistuneet ja näin hyppääminen tuntuu paljon helpommalle. Eikä puomin nosto enää hirvitä, 90cm treenissä ei tunnu pahalle. Mutta niinpä se on, ei se esteiden korkeus vaan se mitä tekee niiden välissä. Seuraavaksi tähtäimessä ovat oman seuran kisat Arossa pääsiäisen aikoihin. Suunnitelmissa on osallistua kahteen 80cm luokkaan.
Kouluratsastus ei ole meillä Emman kanssa se vahvin laji. Muttei sileän työskentelyä voi kuitenkaan sivuuttaa. Kenttäkilpailuissa joka tapauksessa on kouluosuuskin josta pitäää suoriutua. Suurin haaste meille usein on rentous. Emma jännittyy herkästi ja sittenhän on turha haaveillakkaan rentoudesta. Joudun paljon kiinnittämään huomiota ratsastuksessani fiilikseen. Jos itse "jäkitän", on hevonenkin jännittynyt. Lisää vaan treeniä niin kyllä se alkaa siitä sujumaan, ehkä. Tarkoitus olisi startata seuraavaksi MeHe:n kisoissa Arossa harrasteen ja tuttarinkouluohjelmat. Ja ei sinne voi häpeämään lähteä. Teemme parhaamme sillä tasolla millä olemme ja jos se ei ruusukkeille riitä niin ei haittaa.
 |
| Kuva © Mari Järvinen/mjarvinen.kuvat.fi |
 | |
|
 |
| Kuva © Mari Järvinen/mjarvinen.kuvat.fi |
Sunnuntain maastoestetreenissä oli kyllä järjettömän mukavaa. En ollut tainnut hypätä maastoesteitä Purolan kenttäkisojen jälkeen (voin myös muistaa väärin) mutta ei kyllä jännittänyt. Hevonen oli ainakin innokas. Emma oikein imi esteille ja välillä oli jopa hieman jarruton olo. Pieni ilo pukki ja laukka pyrähdyksen varmistivat hepan olevan mielissään. Emma ei ole tällä hetkellä kengässä joten kurveissa varsinkin sai olla varovainen. Esteet olivat viime kesältä tuttuja harrasteen ja tuttarin tukkeja, mökkejä, arkkuja ja puolicoffin.
Tällaisissa tunnelmissa on kiva lähteä aloittaamaan kisakesää 2014!
-Paula
24.2.2014
Emmi ja Puh Suonenjoella seurakisoissa 22-23.2.
Helou vaan taas kaikille. Käytiinpä Puhin kanssa SuoVarin järjestämissä seurakisoissa. Lauantaina oli esteet. Niihin lähdin hyvin varauksella, varsinkin 90cm luokkaan koska treeneissä mennyt vaihtelevasti. Menin siis 80cm ja 90cm luokat. Menimme kilpailupaikalle Krissen kanssa kimppakyydillä joten odotusaikaa oli huimasti yli 4tuntia, koska krisse meni ekassa luokassa ja minä vasta kolmannessa ja kun osallistujia oli todella paljon. Sain onneksi Puhille päiväkarsinan. Kerkesinpä opetella ainakin radat hyvin ulkoa. :D
80cm luokan verkan yritin vetää vähillä hypyillä että jää voimia myös 90cm rataan. Erikoisesteitä oli, muuri ja aaltoeste. Ne eivät minua jännittänyt, kun tiedän että Puh niistä yli menee. Saatiin kumminkin verkassa kerrran hypätä ne. Sitten rataan, Puh oli perusradalla jo aivan liekeissä. Sopiva "imu" esteitä kohti, ainut oli että yhdessä kaarteessa tultiin vastalaukassa enkä kerennyt korjata. Uusintaan päästiin ja uusinnassa oli sellainen S mutka. Kolme estettä rinnakkain. Sanoin jo kaikille että tuossa me puhin kanssa otetaan aikaa pois, tehdään pienet kaarteet. No ääääk eihän mun näin pienesti pitänyt kääntää.. Puh kääntyi kuin kolikon päällä, kerkesi ennen estettä ottaa tyyliin vaan yhden laukan ja sit hyppy. Mut tuntui aivan sika hienolle. Ja mikä parasta voitettiin koko luokka missä oli 16osallistujaa ja pienet ponit, ME VOITETTIIN NE!!! :D heheee
90cm verkassa tuli jo pari kieltoa okserille, koska emmi ei vaan ratsastanut. Käännyin kyllä estettä kohti, mutta jalat oli irti ja peruslaukka hukassa. Eihän se sellaisesta hyppää. Mutta kumminkin siitä yli mentiin kun Krisse huuteli yleisöstä ohjeita. Radalle lähtö sit pelotti niitten kieltojen takia. Olin hyvin arka alkuradasta, seurauksena sille verkkaokserille kaksi kieltoa.. dääääm.. Saatiin hypätä loppurata kumminkin ja mitäääää pitikö sitten vasta ruveta ratsastamaan. Loppuradan kaameat muurit ja vesimatot yms meni aivan täydellisesti..... Pikkusen jäi harmittamaan kun hylsyn jälkeen rupesin vasta ratsastamaan.. No kokemusta lisää.
Sunnuntaina oli sitten koulua. Jännitystä heti alkuun, Puh oli temunnut kuljetuskopissa kuljetussuojansa rikki ja kavionrajasta kavio auki. Verta oli tullut ja jännitin rupeaako se liikkuessa vuotamaan tai ontumaan. Ei onneksi.
Kn Specialin verkassa Puh oli super. Liikkui hienosti ja oli kevyt edestä. Radalla oli kans mahtava meno, mitä nyt emmi unohti radan jonka seurauksena tuli -2 pistettä. Harmi sinäänsä kun olisin voinut sijouttua ilman sitä. Jäin siis juuri sijoilta 63,2%.
Helppo A kenttäkilpailuohjelma nro 6 ratsastettiin pitkällä 20*60m radalla. Jännitti, koska olin vain kerran aikasemmin startannut sellaisella. Verkassa Puh oli taas rento, liikkui ihan nätisti. Radalla sit vähän sählättiin. Kolmikaarinen kiemuraura piti tulla laukassa, eli yksi kaarre oli vastalaukkaa. Toisessa vastalaukassa rikottiin se, enkä kerennyt enää vaihtaa. Pohkeenväistöissä puh jäi vähän hitaaksi takaa. Keskikäynti oli mahtavaa, siitä saatiinkin 7pistettä. =) No loppu lävistäjälle tulossa piti nostaa vasenlaukka. En edes kerennyt antaa puhille mitään merkkejä, niin hän jo nosti oikeaa laukkaa. Yritin korjata, niin puh rupesi sitten tekemään jotain hassuja sarjavaihtoja. Minua vain nauratti, koko yleisö nauroi ja jopa tuomari.. :D Ilmeisesti Puh oli sitä mieltä että osaan minä hienojakin liikkeitä.. :D No siitäpä ei sit saatukaan kuin 54,167%. Olen tyytyväinen, koska se oli vasta meidän toinen helppo A.
Tuomarin kommentit suorituksista oli että hyvin tasainen suoritus, kiltti hevonen, toivotaan vaan enemmän poljentaa varsinkin laukassa. =) Tuomarit oli noissa luokissa siis eri.
Pitkä ja raskas oli viikonloppu. Sunnuntaina oli voimat aivan loppu kotiin tullessa. Mutta eikun vaan ensi kisoihin treenaamaan ja kuljetussuojien ostoon. =)
80cm luokan verkan yritin vetää vähillä hypyillä että jää voimia myös 90cm rataan. Erikoisesteitä oli, muuri ja aaltoeste. Ne eivät minua jännittänyt, kun tiedän että Puh niistä yli menee. Saatiin kumminkin verkassa kerrran hypätä ne. Sitten rataan, Puh oli perusradalla jo aivan liekeissä. Sopiva "imu" esteitä kohti, ainut oli että yhdessä kaarteessa tultiin vastalaukassa enkä kerennyt korjata. Uusintaan päästiin ja uusinnassa oli sellainen S mutka. Kolme estettä rinnakkain. Sanoin jo kaikille että tuossa me puhin kanssa otetaan aikaa pois, tehdään pienet kaarteet. No ääääk eihän mun näin pienesti pitänyt kääntää.. Puh kääntyi kuin kolikon päällä, kerkesi ennen estettä ottaa tyyliin vaan yhden laukan ja sit hyppy. Mut tuntui aivan sika hienolle. Ja mikä parasta voitettiin koko luokka missä oli 16osallistujaa ja pienet ponit, ME VOITETTIIN NE!!! :D heheee
90cm verkassa tuli jo pari kieltoa okserille, koska emmi ei vaan ratsastanut. Käännyin kyllä estettä kohti, mutta jalat oli irti ja peruslaukka hukassa. Eihän se sellaisesta hyppää. Mutta kumminkin siitä yli mentiin kun Krisse huuteli yleisöstä ohjeita. Radalle lähtö sit pelotti niitten kieltojen takia. Olin hyvin arka alkuradasta, seurauksena sille verkkaokserille kaksi kieltoa.. dääääm.. Saatiin hypätä loppurata kumminkin ja mitäääää pitikö sitten vasta ruveta ratsastamaan. Loppuradan kaameat muurit ja vesimatot yms meni aivan täydellisesti..... Pikkusen jäi harmittamaan kun hylsyn jälkeen rupesin vasta ratsastamaan.. No kokemusta lisää.
Sunnuntaina oli sitten koulua. Jännitystä heti alkuun, Puh oli temunnut kuljetuskopissa kuljetussuojansa rikki ja kavionrajasta kavio auki. Verta oli tullut ja jännitin rupeaako se liikkuessa vuotamaan tai ontumaan. Ei onneksi.
Kn Specialin verkassa Puh oli super. Liikkui hienosti ja oli kevyt edestä. Radalla oli kans mahtava meno, mitä nyt emmi unohti radan jonka seurauksena tuli -2 pistettä. Harmi sinäänsä kun olisin voinut sijouttua ilman sitä. Jäin siis juuri sijoilta 63,2%.
Helppo A kenttäkilpailuohjelma nro 6 ratsastettiin pitkällä 20*60m radalla. Jännitti, koska olin vain kerran aikasemmin startannut sellaisella. Verkassa Puh oli taas rento, liikkui ihan nätisti. Radalla sit vähän sählättiin. Kolmikaarinen kiemuraura piti tulla laukassa, eli yksi kaarre oli vastalaukkaa. Toisessa vastalaukassa rikottiin se, enkä kerennyt enää vaihtaa. Pohkeenväistöissä puh jäi vähän hitaaksi takaa. Keskikäynti oli mahtavaa, siitä saatiinkin 7pistettä. =) No loppu lävistäjälle tulossa piti nostaa vasenlaukka. En edes kerennyt antaa puhille mitään merkkejä, niin hän jo nosti oikeaa laukkaa. Yritin korjata, niin puh rupesi sitten tekemään jotain hassuja sarjavaihtoja. Minua vain nauratti, koko yleisö nauroi ja jopa tuomari.. :D Ilmeisesti Puh oli sitä mieltä että osaan minä hienojakin liikkeitä.. :D No siitäpä ei sit saatukaan kuin 54,167%. Olen tyytyväinen, koska se oli vasta meidän toinen helppo A.
Tuomarin kommentit suorituksista oli että hyvin tasainen suoritus, kiltti hevonen, toivotaan vaan enemmän poljentaa varsinkin laukassa. =) Tuomarit oli noissa luokissa siis eri.
Pitkä ja raskas oli viikonloppu. Sunnuntaina oli voimat aivan loppu kotiin tullessa. Mutta eikun vaan ensi kisoihin treenaamaan ja kuljetussuojien ostoon. =)
13.2.2014
Hevostaitojen kertausta keväällä 2014
Aro Team järjestää kevään aikana neljä kertaa hevostaitopäivän. Ajatuksena on kertailla hevosmiestaitoja ja kerätä rahaa kisakassaan. Päivät on suunnattu aiheesta kiinnostuneille, muun muassa tuntiratsastajille ja nuorempien ratsastajien vanhemmille. Päiviin kuuluu teoriaa, käytännön harjoittelua ja mukavaa yhdessä oloa hevosasian merkeissä. Päivän lopuksi on mukava välipalan äärellä koota päivän aikana opittu.
7.1.2014
Onneksi on edes joululoma!
Opiskelijana ollessa koulu Mikkelissä vie viikoista niin paljon aikaa ettei harrastuksiin jää sitä vähääkään. Ratsastamaan ei ole kerinnyt vasta kun nyt joululoman aikana. Lomaa ollut onneksi jopa kuukausi. Tunneilla olen ehtinyt käymään nyt ihan hyvin ja onkin masentavaa kun opiskelu taas jatkuu tammikuun puolessa välissä ja heppailu loppuu kuin seinään. Sitten ei voi kuin odottaa harjoittelukauden alkua (joka alkaa jo huhtikuun alusta!) ja pääsee taas treenaamaan, ja suunnittelemaan jopa jotain kisatempauksia.
Merihevoset järjesti estekilpailut joulukuun puolessa välissä ja olin mukana toimihenkilönä. Kyllä olisi tehnyt mieli itsekkin kisaamaan mutta joutui tyytymään haravan varteen, koska eihän sinne treenaamatta lähdetä. Kateellisena sai katsella muiden ratoja ja tottakai kannustaa ja iloita tiimikavereiden hyvistä suorituksista! Talven toiset kilpailut Merihevoset järjesti nyt tammikuun 5.. Kehtasin lähteä jopa mukaan kun olin edes vähän ehtinyt käydä ratsastamassa. Tunneilla olin ratsastanut todella kivalla Airi-hevosella ja niin vain kävimme testaamassa tutustumisluokan kouluohjelman.
Verryttelyssä Airi oli melko jännittynyt ja minulla meni kauan ennen kuin sain sitä yhtään rentoutumaan. Kuitenkin aitojen sisään siirryttäessä fiilis oli jo ihan hyvä. Itse rata tuntui omasta mielestä kamalalle. Lävistäjälle lähdettiin mutkitellen, käynti siirtymä meni pitkäksi, lisäys oli vaisu ja laukkaympyrätkään eivät tuntuneet sattuvan pisteisiin. Iloinen olin ettei Airi ollut kamalan jännittynyt suorituksessa ja harjoitusravi ei tuottanut sen kummempaa kuumotusta. ;) Vaikka minusta se ei ollut kuin n. 60% suoritus niin tuomari oli ollut erimieltä. Sijoituimme luokassa kolmanneksi prosentein 68.89 ja samalla meidät palkittiin Merihevosten senioriseuramestaruudessa hopeamitalilla.
Hirveä hinku on ratsastamaan sittenkin kivasti menneiden kisojen jälkeen. Nyt pitää vain odottaa huhtikuun alkua jotta pääsee taas aktiivisesti treenaamaan ja suunnittelemaan tulevaa kilpailukalenteria. Toiveissa olisi päästä osallistumaan kenttäkisoihin ja siinä sivussa sitten kilpailla esteitä ja koulua mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan.
-Paula
Merihevoset järjesti estekilpailut joulukuun puolessa välissä ja olin mukana toimihenkilönä. Kyllä olisi tehnyt mieli itsekkin kisaamaan mutta joutui tyytymään haravan varteen, koska eihän sinne treenaamatta lähdetä. Kateellisena sai katsella muiden ratoja ja tottakai kannustaa ja iloita tiimikavereiden hyvistä suorituksista! Talven toiset kilpailut Merihevoset järjesti nyt tammikuun 5.. Kehtasin lähteä jopa mukaan kun olin edes vähän ehtinyt käydä ratsastamassa. Tunneilla olin ratsastanut todella kivalla Airi-hevosella ja niin vain kävimme testaamassa tutustumisluokan kouluohjelman.
Verryttelyssä Airi oli melko jännittynyt ja minulla meni kauan ennen kuin sain sitä yhtään rentoutumaan. Kuitenkin aitojen sisään siirryttäessä fiilis oli jo ihan hyvä. Itse rata tuntui omasta mielestä kamalalle. Lävistäjälle lähdettiin mutkitellen, käynti siirtymä meni pitkäksi, lisäys oli vaisu ja laukkaympyrätkään eivät tuntuneet sattuvan pisteisiin. Iloinen olin ettei Airi ollut kamalan jännittynyt suorituksessa ja harjoitusravi ei tuottanut sen kummempaa kuumotusta. ;) Vaikka minusta se ei ollut kuin n. 60% suoritus niin tuomari oli ollut erimieltä. Sijoituimme luokassa kolmanneksi prosentein 68.89 ja samalla meidät palkittiin Merihevosten senioriseuramestaruudessa hopeamitalilla.
Hirveä hinku on ratsastamaan sittenkin kivasti menneiden kisojen jälkeen. Nyt pitää vain odottaa huhtikuun alkua jotta pääsee taas aktiivisesti treenaamaan ja suunnittelemaan tulevaa kilpailukalenteria. Toiveissa olisi päästä osallistumaan kenttäkisoihin ja siinä sivussa sitten kilpailla esteitä ja koulua mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan.
-Paula
Oppia ikä kaikki? Vuosi 2013, senioripari Nina ja Vilma
Enpä tiennyt minne pääni pistin, kun ajattelin näin tätiratsastajana ruveta kilpailemaan. Kaikkihan alkoi siitä, kun putosin omissa maastoissa oman puskahevosen selästä. Heti kotiin päästyäni istuin läppärin ääreen ja laitoin Sallalle viestin, pääsisikö mukaan kenttäestetreeneihin.. Vilapeli tuntui kivalta peliltä, sillä olisi paljon opetettavaa minulle, kotona kun kasvaa myös nuori suomenhevonen ja tarvitsen lisää kokemusta pysyäkseni ainakin askelen tai kaksi edellä oman hevosen kehityksessä ja koulutuksessa.
Siitähän se ajatus sitten karkasi lopullisesti, kenttää teki mieli ihan kisatakin ja ei muuta kuin selvittämään mitä se vaatisi.
Aluelupa tuli hankittua noin vain, yhtäkkiä olin aluelupakoulutuksessa, sitten huomasin olevani elämäni ensimmäisissä estekisoissa osallistujana ja heti 2x80cm luokat vain neljällä virhepisteellä. Hyvä ME!
Olihan se jännää, enkä oikeastaan muista kisoista enää mitään. Aluelupa heltisi seuralta (SuoRa) ja ei muuta kuin katse eteenpäin.
Kevään valmistautumista kenttäkisoihin häiritsi hevosten tautitilanne, mutta niin vain lähdettiin kenttäkilpailuihin. Eihän ne hyvin menneet minun ja Vilman osalta, minun epävarmuus paistoi varmasti kilometrien päähän. Kisojen jälkeen oli hetken aikaa sellainen fiilis, etten ikinä enää osallistu minnekään millään hevosella, omasta varsastakin tuleekin puskaratsu tai ravuri, minä jään mökkiini mököttämään ja unohdan tämmösen kilpailuhommat, vanaha akka hupsii tommosia...
Muutaman tuumauksen jälkeen olin kuitenkin menossa kovasti alue-estekisoihin Rautalammille, mutta kisapäivänä Vilmalla olikin silmätulehdus, siihen se sitten jäi, mukana oltiin mutta Paulan ja Emman kaverina.
Syksyn ajan mentiinkin oikeastaan enemmän koulua ja se on kyllä alkanut pikkuhiljaa sujua hyvin Vilman kanssa. Kävimme Vanhallamäellä Itä-Suomen alueen ratsastuskoulujen mestaruuskisoissa kouluratsastuksen aikuismestaruusluokassa, taisimme jäädä hännille, prosentit jotain 57,3. Kuka noita muistaa...
Jännitykseenhän ne kisat karahti, verryttelyt meni mielestäni oikein hyvin, mutta kisaradalla jännitin hartiat korvissa ja polvet kainalossa ja sekoitin Vilman vauhdin ja suunnan ihan totaalisesti ja unohdin radankin ihan loppumetreillä. Tuomarin kommentti loppuun oli kuitenkin 'kehityskelpoinen pari', mikä tietysti lämmitti mieltä ja jätti jotain hampaan koloonkin. Näiden kisojen jälkeen enimmäkseen nauratti ja kun tiedän miten helppo rata se on, ensi vuonna mä teille näytän....
Sitten mentiin taas normaalitahtiin tunneilla, enimmäkseen koulua. Jonkin verran ratsastin syksyn aikana myös omaa varsaa ja täytyy sanoa, että varsan ratsastus on tehnyt hyvää tuntiratsastamiseen ja päinvastoin. Kyllä se vaan niin on, että jos haluaa kehittyä ratsastajana, kerta viikkoon tunnilla ei tahdo oikein riittää, pitää olla muutakin (sain kehittää tasapainoani ja apujen ajoitusta riekkuvan varsan kanssa...)
Loppusyksyllä tipahdin ikävästi varsan selästä maastossa ja joitain selkälihaksiani repesi, joten taukoa tuli ratsastukseen.
Loppuvuodesta karautimme kisoihin Vilapelin kanssa ihan omalla tallilla, Merihevoset järjesti seurakisat Arossa. Piti sinne lähteä kokeilemaan, vaikka niitä esteitä olin hypellyt vain harvakseltaan syksyn aikana, niin menin vain 60cm ja 70cm luokissa. Molemmat radat puhtaasti ja jäi hyvä fiilis. Tuotakin lajia voisi mennä enemmän.
On kyllä ollut kiva vuosi, paljon on tullut opittua asioita ihan perusasioita, mitä ei ole aikaisemmin tarvinnut ajatella mm. hevosen käsittelystä vieraassa paikassa, oman jännityksen hallitsemisesta, mentaalipuolen kurissa pitämistä. Aina ei ole tunneillakaan mennyt hyvin, kyllä tämä vaan niin nousua ja laskua on, että välillä huimaa!
Aloittelevana kisaajana, vaikka olenkin aikuinen, en kertakaikkiaan voi tietää ja hoksata ihan kaikkea peruskäytäntöjä, muutamia 'mokia' on tullut, mutta niistä sitä oppii. Onneksi ei ole kuitenkaan sattunut mitään haavereita missään (paitsi oman varsan kanssa, mutta se on toinen juttu se). Aina ei osaa edes kysyä, kun ei tiedä, mitä ei tiedä. Tietää vain, että on paljon asioita joista ei tiedä.
Jokatapauksessa tällä tiellä ollaan, eikä pois tee mieli hypätä.
Siitähän se ajatus sitten karkasi lopullisesti, kenttää teki mieli ihan kisatakin ja ei muuta kuin selvittämään mitä se vaatisi.
Aluelupa tuli hankittua noin vain, yhtäkkiä olin aluelupakoulutuksessa, sitten huomasin olevani elämäni ensimmäisissä estekisoissa osallistujana ja heti 2x80cm luokat vain neljällä virhepisteellä. Hyvä ME!
Olihan se jännää, enkä oikeastaan muista kisoista enää mitään. Aluelupa heltisi seuralta (SuoRa) ja ei muuta kuin katse eteenpäin.
Kevään valmistautumista kenttäkisoihin häiritsi hevosten tautitilanne, mutta niin vain lähdettiin kenttäkilpailuihin. Eihän ne hyvin menneet minun ja Vilman osalta, minun epävarmuus paistoi varmasti kilometrien päähän. Kisojen jälkeen oli hetken aikaa sellainen fiilis, etten ikinä enää osallistu minnekään millään hevosella, omasta varsastakin tuleekin puskaratsu tai ravuri, minä jään mökkiini mököttämään ja unohdan tämmösen kilpailuhommat, vanaha akka hupsii tommosia...
Muutaman tuumauksen jälkeen olin kuitenkin menossa kovasti alue-estekisoihin Rautalammille, mutta kisapäivänä Vilmalla olikin silmätulehdus, siihen se sitten jäi, mukana oltiin mutta Paulan ja Emman kaverina.
Syksyn ajan mentiinkin oikeastaan enemmän koulua ja se on kyllä alkanut pikkuhiljaa sujua hyvin Vilman kanssa. Kävimme Vanhallamäellä Itä-Suomen alueen ratsastuskoulujen mestaruuskisoissa kouluratsastuksen aikuismestaruusluokassa, taisimme jäädä hännille, prosentit jotain 57,3. Kuka noita muistaa...
Jännitykseenhän ne kisat karahti, verryttelyt meni mielestäni oikein hyvin, mutta kisaradalla jännitin hartiat korvissa ja polvet kainalossa ja sekoitin Vilman vauhdin ja suunnan ihan totaalisesti ja unohdin radankin ihan loppumetreillä. Tuomarin kommentti loppuun oli kuitenkin 'kehityskelpoinen pari', mikä tietysti lämmitti mieltä ja jätti jotain hampaan koloonkin. Näiden kisojen jälkeen enimmäkseen nauratti ja kun tiedän miten helppo rata se on, ensi vuonna mä teille näytän....
Sitten mentiin taas normaalitahtiin tunneilla, enimmäkseen koulua. Jonkin verran ratsastin syksyn aikana myös omaa varsaa ja täytyy sanoa, että varsan ratsastus on tehnyt hyvää tuntiratsastamiseen ja päinvastoin. Kyllä se vaan niin on, että jos haluaa kehittyä ratsastajana, kerta viikkoon tunnilla ei tahdo oikein riittää, pitää olla muutakin (sain kehittää tasapainoani ja apujen ajoitusta riekkuvan varsan kanssa...)
Loppusyksyllä tipahdin ikävästi varsan selästä maastossa ja joitain selkälihaksiani repesi, joten taukoa tuli ratsastukseen.
Loppuvuodesta karautimme kisoihin Vilapelin kanssa ihan omalla tallilla, Merihevoset järjesti seurakisat Arossa. Piti sinne lähteä kokeilemaan, vaikka niitä esteitä olin hypellyt vain harvakseltaan syksyn aikana, niin menin vain 60cm ja 70cm luokissa. Molemmat radat puhtaasti ja jäi hyvä fiilis. Tuotakin lajia voisi mennä enemmän.
On kyllä ollut kiva vuosi, paljon on tullut opittua asioita ihan perusasioita, mitä ei ole aikaisemmin tarvinnut ajatella mm. hevosen käsittelystä vieraassa paikassa, oman jännityksen hallitsemisesta, mentaalipuolen kurissa pitämistä. Aina ei ole tunneillakaan mennyt hyvin, kyllä tämä vaan niin nousua ja laskua on, että välillä huimaa!
Aloittelevana kisaajana, vaikka olenkin aikuinen, en kertakaikkiaan voi tietää ja hoksata ihan kaikkea peruskäytäntöjä, muutamia 'mokia' on tullut, mutta niistä sitä oppii. Onneksi ei ole kuitenkaan sattunut mitään haavereita missään (paitsi oman varsan kanssa, mutta se on toinen juttu se). Aina ei osaa edes kysyä, kun ei tiedä, mitä ei tiedä. Tietää vain, että on paljon asioita joista ei tiedä.
Jokatapauksessa tällä tiellä ollaan, eikä pois tee mieli hypätä.
Vuosi 2014
...startattiin MeHen seurakoulukisoissa kenttäratsastuksen tutustumisluokan ohjelmassa. Loppujen lopuksi olen tyytyväinen suoritukseen, vähemmän jännitti kuin edellisissä kisoissa Vanhallamäellä. Mutta jännitin kuitenkin. Prosentit jäi kauas kärjestä, mutta ei se haittaa, oma ennätys kuitenkin 62,5%, ei se huono ole. Oma suoritus ja itsensä voittaminen on mulle tärkeintä nyt, kokemuksia kaikenlaisista tilanteista.
Toisesta rakkaasta harrastuksestani, koiranäyttelyistä, otin itseni tsemppaamiseen 'Mä tulin voittamaan'-asenteen, sillä mentiin ja melko hyvä tuli. Tämä karrikoitu uho on tepsinyt niin monessa paikassa, että aion käyttää sitä häikäilemättä hyväkseni myös ratsastuksen saralla. Onneksi tutut tietää, etten oikeasti ole sellainen... Vai tietääkö?
Jaa pitikö näin alkuvuodesta laittaa itselleen tavoitteita?
Ihan alkuun selkää ja 'korsettia' kuntouttamaan tehojumpalla ja venyttelyllä, kaikki liikunta on hyvää vastapainoa ratsastukselle.
Lisää kisakokemusta, pikkuhiljaa ylemmälle tasolle kouluratsastuksessa, estekorkeutta myös ylöspäin, oman jännityksen hallitsemista ja rutiinien kehittämistä kisoihin. Siinäpä sitä tavoitetta kerrakseen. Ihan ykköstavoitteena on kuitenkin saada omasta hevosesta kiva ratsu, joten katsotaan nyt mihin rahkeet riittävät tuntiratsastajana. Aika näyttää :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)