Helou vaan taas kaikille. Käytiinpä Puhin kanssa SuoVarin järjestämissä seurakisoissa. Lauantaina oli esteet. Niihin lähdin hyvin varauksella, varsinkin 90cm luokkaan koska treeneissä mennyt vaihtelevasti. Menin siis 80cm ja 90cm luokat. Menimme kilpailupaikalle Krissen kanssa kimppakyydillä joten odotusaikaa oli huimasti yli 4tuntia, koska krisse meni ekassa luokassa ja minä vasta kolmannessa ja kun osallistujia oli todella paljon. Sain onneksi Puhille päiväkarsinan. Kerkesinpä opetella ainakin radat hyvin ulkoa. :D
80cm luokan verkan yritin vetää vähillä hypyillä että jää voimia myös 90cm rataan. Erikoisesteitä oli, muuri ja aaltoeste. Ne eivät minua jännittänyt, kun tiedän että Puh niistä yli menee. Saatiin kumminkin verkassa kerrran hypätä ne. Sitten rataan, Puh oli perusradalla jo aivan liekeissä. Sopiva "imu" esteitä kohti, ainut oli että yhdessä kaarteessa tultiin vastalaukassa enkä kerennyt korjata. Uusintaan päästiin ja uusinnassa oli sellainen S mutka. Kolme estettä rinnakkain. Sanoin jo kaikille että tuossa me puhin kanssa otetaan aikaa pois, tehdään pienet kaarteet. No ääääk eihän mun näin pienesti pitänyt kääntää.. Puh kääntyi kuin kolikon päällä, kerkesi ennen estettä ottaa tyyliin vaan yhden laukan ja sit hyppy. Mut tuntui aivan sika hienolle. Ja mikä parasta voitettiin koko luokka missä oli 16osallistujaa ja pienet ponit, ME VOITETTIIN NE!!! :D heheee
90cm verkassa tuli jo pari kieltoa okserille, koska emmi ei vaan ratsastanut. Käännyin kyllä estettä kohti, mutta jalat oli irti ja peruslaukka hukassa. Eihän se sellaisesta hyppää. Mutta kumminkin siitä yli mentiin kun Krisse huuteli yleisöstä ohjeita. Radalle lähtö sit pelotti niitten kieltojen takia. Olin hyvin arka alkuradasta, seurauksena sille verkkaokserille kaksi kieltoa.. dääääm.. Saatiin hypätä loppurata kumminkin ja mitäääää pitikö sitten vasta ruveta ratsastamaan. Loppuradan kaameat muurit ja vesimatot yms meni aivan täydellisesti..... Pikkusen jäi harmittamaan kun hylsyn jälkeen rupesin vasta ratsastamaan.. No kokemusta lisää.
Sunnuntaina oli sitten koulua. Jännitystä heti alkuun, Puh oli temunnut kuljetuskopissa kuljetussuojansa rikki ja kavionrajasta kavio auki. Verta oli tullut ja jännitin rupeaako se liikkuessa vuotamaan tai ontumaan. Ei onneksi.
Kn Specialin verkassa Puh oli super. Liikkui hienosti ja oli kevyt edestä. Radalla oli kans mahtava meno, mitä nyt emmi unohti radan jonka seurauksena tuli -2 pistettä. Harmi sinäänsä kun olisin voinut sijouttua ilman sitä. Jäin siis juuri sijoilta 63,2%.
Helppo A kenttäkilpailuohjelma nro 6 ratsastettiin pitkällä 20*60m radalla. Jännitti, koska olin vain kerran aikasemmin startannut sellaisella. Verkassa Puh oli taas rento, liikkui ihan nätisti. Radalla sit vähän sählättiin. Kolmikaarinen kiemuraura piti tulla laukassa, eli yksi kaarre oli vastalaukkaa. Toisessa vastalaukassa rikottiin se, enkä kerennyt enää vaihtaa. Pohkeenväistöissä puh jäi vähän hitaaksi takaa. Keskikäynti oli mahtavaa, siitä saatiinkin 7pistettä. =) No loppu lävistäjälle tulossa piti nostaa vasenlaukka. En edes kerennyt antaa puhille mitään merkkejä, niin hän jo nosti oikeaa laukkaa. Yritin korjata, niin puh rupesi sitten tekemään jotain hassuja sarjavaihtoja. Minua vain nauratti, koko yleisö nauroi ja jopa tuomari.. :D Ilmeisesti Puh oli sitä mieltä että osaan minä hienojakin liikkeitä.. :D No siitäpä ei sit saatukaan kuin 54,167%. Olen tyytyväinen, koska se oli vasta meidän toinen helppo A.
Tuomarin kommentit suorituksista oli että hyvin tasainen suoritus, kiltti hevonen, toivotaan vaan enemmän poljentaa varsinkin laukassa. =) Tuomarit oli noissa luokissa siis eri.
Pitkä ja raskas oli viikonloppu. Sunnuntaina oli voimat aivan loppu kotiin tullessa. Mutta eikun vaan ensi kisoihin treenaamaan ja kuljetussuojien ostoon. =)
24.2.2014
13.2.2014
Hevostaitojen kertausta keväällä 2014
Aro Team järjestää kevään aikana neljä kertaa hevostaitopäivän. Ajatuksena on kertailla hevosmiestaitoja ja kerätä rahaa kisakassaan. Päivät on suunnattu aiheesta kiinnostuneille, muun muassa tuntiratsastajille ja nuorempien ratsastajien vanhemmille. Päiviin kuuluu teoriaa, käytännön harjoittelua ja mukavaa yhdessä oloa hevosasian merkeissä. Päivän lopuksi on mukava välipalan äärellä koota päivän aikana opittu.
7.1.2014
Onneksi on edes joululoma!
Opiskelijana ollessa koulu Mikkelissä vie viikoista niin paljon aikaa ettei harrastuksiin jää sitä vähääkään. Ratsastamaan ei ole kerinnyt vasta kun nyt joululoman aikana. Lomaa ollut onneksi jopa kuukausi. Tunneilla olen ehtinyt käymään nyt ihan hyvin ja onkin masentavaa kun opiskelu taas jatkuu tammikuun puolessa välissä ja heppailu loppuu kuin seinään. Sitten ei voi kuin odottaa harjoittelukauden alkua (joka alkaa jo huhtikuun alusta!) ja pääsee taas treenaamaan, ja suunnittelemaan jopa jotain kisatempauksia.
Merihevoset järjesti estekilpailut joulukuun puolessa välissä ja olin mukana toimihenkilönä. Kyllä olisi tehnyt mieli itsekkin kisaamaan mutta joutui tyytymään haravan varteen, koska eihän sinne treenaamatta lähdetä. Kateellisena sai katsella muiden ratoja ja tottakai kannustaa ja iloita tiimikavereiden hyvistä suorituksista! Talven toiset kilpailut Merihevoset järjesti nyt tammikuun 5.. Kehtasin lähteä jopa mukaan kun olin edes vähän ehtinyt käydä ratsastamassa. Tunneilla olin ratsastanut todella kivalla Airi-hevosella ja niin vain kävimme testaamassa tutustumisluokan kouluohjelman.
Verryttelyssä Airi oli melko jännittynyt ja minulla meni kauan ennen kuin sain sitä yhtään rentoutumaan. Kuitenkin aitojen sisään siirryttäessä fiilis oli jo ihan hyvä. Itse rata tuntui omasta mielestä kamalalle. Lävistäjälle lähdettiin mutkitellen, käynti siirtymä meni pitkäksi, lisäys oli vaisu ja laukkaympyrätkään eivät tuntuneet sattuvan pisteisiin. Iloinen olin ettei Airi ollut kamalan jännittynyt suorituksessa ja harjoitusravi ei tuottanut sen kummempaa kuumotusta. ;) Vaikka minusta se ei ollut kuin n. 60% suoritus niin tuomari oli ollut erimieltä. Sijoituimme luokassa kolmanneksi prosentein 68.89 ja samalla meidät palkittiin Merihevosten senioriseuramestaruudessa hopeamitalilla.
Hirveä hinku on ratsastamaan sittenkin kivasti menneiden kisojen jälkeen. Nyt pitää vain odottaa huhtikuun alkua jotta pääsee taas aktiivisesti treenaamaan ja suunnittelemaan tulevaa kilpailukalenteria. Toiveissa olisi päästä osallistumaan kenttäkisoihin ja siinä sivussa sitten kilpailla esteitä ja koulua mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan.
-Paula
Merihevoset järjesti estekilpailut joulukuun puolessa välissä ja olin mukana toimihenkilönä. Kyllä olisi tehnyt mieli itsekkin kisaamaan mutta joutui tyytymään haravan varteen, koska eihän sinne treenaamatta lähdetä. Kateellisena sai katsella muiden ratoja ja tottakai kannustaa ja iloita tiimikavereiden hyvistä suorituksista! Talven toiset kilpailut Merihevoset järjesti nyt tammikuun 5.. Kehtasin lähteä jopa mukaan kun olin edes vähän ehtinyt käydä ratsastamassa. Tunneilla olin ratsastanut todella kivalla Airi-hevosella ja niin vain kävimme testaamassa tutustumisluokan kouluohjelman.
Verryttelyssä Airi oli melko jännittynyt ja minulla meni kauan ennen kuin sain sitä yhtään rentoutumaan. Kuitenkin aitojen sisään siirryttäessä fiilis oli jo ihan hyvä. Itse rata tuntui omasta mielestä kamalalle. Lävistäjälle lähdettiin mutkitellen, käynti siirtymä meni pitkäksi, lisäys oli vaisu ja laukkaympyrätkään eivät tuntuneet sattuvan pisteisiin. Iloinen olin ettei Airi ollut kamalan jännittynyt suorituksessa ja harjoitusravi ei tuottanut sen kummempaa kuumotusta. ;) Vaikka minusta se ei ollut kuin n. 60% suoritus niin tuomari oli ollut erimieltä. Sijoituimme luokassa kolmanneksi prosentein 68.89 ja samalla meidät palkittiin Merihevosten senioriseuramestaruudessa hopeamitalilla.
Hirveä hinku on ratsastamaan sittenkin kivasti menneiden kisojen jälkeen. Nyt pitää vain odottaa huhtikuun alkua jotta pääsee taas aktiivisesti treenaamaan ja suunnittelemaan tulevaa kilpailukalenteria. Toiveissa olisi päästä osallistumaan kenttäkisoihin ja siinä sivussa sitten kilpailla esteitä ja koulua mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan.
-Paula
Oppia ikä kaikki? Vuosi 2013, senioripari Nina ja Vilma
Enpä tiennyt minne pääni pistin, kun ajattelin näin tätiratsastajana ruveta kilpailemaan. Kaikkihan alkoi siitä, kun putosin omissa maastoissa oman puskahevosen selästä. Heti kotiin päästyäni istuin läppärin ääreen ja laitoin Sallalle viestin, pääsisikö mukaan kenttäestetreeneihin.. Vilapeli tuntui kivalta peliltä, sillä olisi paljon opetettavaa minulle, kotona kun kasvaa myös nuori suomenhevonen ja tarvitsen lisää kokemusta pysyäkseni ainakin askelen tai kaksi edellä oman hevosen kehityksessä ja koulutuksessa.
Siitähän se ajatus sitten karkasi lopullisesti, kenttää teki mieli ihan kisatakin ja ei muuta kuin selvittämään mitä se vaatisi.
Aluelupa tuli hankittua noin vain, yhtäkkiä olin aluelupakoulutuksessa, sitten huomasin olevani elämäni ensimmäisissä estekisoissa osallistujana ja heti 2x80cm luokat vain neljällä virhepisteellä. Hyvä ME!
Olihan se jännää, enkä oikeastaan muista kisoista enää mitään. Aluelupa heltisi seuralta (SuoRa) ja ei muuta kuin katse eteenpäin.
Kevään valmistautumista kenttäkisoihin häiritsi hevosten tautitilanne, mutta niin vain lähdettiin kenttäkilpailuihin. Eihän ne hyvin menneet minun ja Vilman osalta, minun epävarmuus paistoi varmasti kilometrien päähän. Kisojen jälkeen oli hetken aikaa sellainen fiilis, etten ikinä enää osallistu minnekään millään hevosella, omasta varsastakin tuleekin puskaratsu tai ravuri, minä jään mökkiini mököttämään ja unohdan tämmösen kilpailuhommat, vanaha akka hupsii tommosia...
Muutaman tuumauksen jälkeen olin kuitenkin menossa kovasti alue-estekisoihin Rautalammille, mutta kisapäivänä Vilmalla olikin silmätulehdus, siihen se sitten jäi, mukana oltiin mutta Paulan ja Emman kaverina.
Syksyn ajan mentiinkin oikeastaan enemmän koulua ja se on kyllä alkanut pikkuhiljaa sujua hyvin Vilman kanssa. Kävimme Vanhallamäellä Itä-Suomen alueen ratsastuskoulujen mestaruuskisoissa kouluratsastuksen aikuismestaruusluokassa, taisimme jäädä hännille, prosentit jotain 57,3. Kuka noita muistaa...
Jännitykseenhän ne kisat karahti, verryttelyt meni mielestäni oikein hyvin, mutta kisaradalla jännitin hartiat korvissa ja polvet kainalossa ja sekoitin Vilman vauhdin ja suunnan ihan totaalisesti ja unohdin radankin ihan loppumetreillä. Tuomarin kommentti loppuun oli kuitenkin 'kehityskelpoinen pari', mikä tietysti lämmitti mieltä ja jätti jotain hampaan koloonkin. Näiden kisojen jälkeen enimmäkseen nauratti ja kun tiedän miten helppo rata se on, ensi vuonna mä teille näytän....
Sitten mentiin taas normaalitahtiin tunneilla, enimmäkseen koulua. Jonkin verran ratsastin syksyn aikana myös omaa varsaa ja täytyy sanoa, että varsan ratsastus on tehnyt hyvää tuntiratsastamiseen ja päinvastoin. Kyllä se vaan niin on, että jos haluaa kehittyä ratsastajana, kerta viikkoon tunnilla ei tahdo oikein riittää, pitää olla muutakin (sain kehittää tasapainoani ja apujen ajoitusta riekkuvan varsan kanssa...)
Loppusyksyllä tipahdin ikävästi varsan selästä maastossa ja joitain selkälihaksiani repesi, joten taukoa tuli ratsastukseen.
Loppuvuodesta karautimme kisoihin Vilapelin kanssa ihan omalla tallilla, Merihevoset järjesti seurakisat Arossa. Piti sinne lähteä kokeilemaan, vaikka niitä esteitä olin hypellyt vain harvakseltaan syksyn aikana, niin menin vain 60cm ja 70cm luokissa. Molemmat radat puhtaasti ja jäi hyvä fiilis. Tuotakin lajia voisi mennä enemmän.
On kyllä ollut kiva vuosi, paljon on tullut opittua asioita ihan perusasioita, mitä ei ole aikaisemmin tarvinnut ajatella mm. hevosen käsittelystä vieraassa paikassa, oman jännityksen hallitsemisesta, mentaalipuolen kurissa pitämistä. Aina ei ole tunneillakaan mennyt hyvin, kyllä tämä vaan niin nousua ja laskua on, että välillä huimaa!
Aloittelevana kisaajana, vaikka olenkin aikuinen, en kertakaikkiaan voi tietää ja hoksata ihan kaikkea peruskäytäntöjä, muutamia 'mokia' on tullut, mutta niistä sitä oppii. Onneksi ei ole kuitenkaan sattunut mitään haavereita missään (paitsi oman varsan kanssa, mutta se on toinen juttu se). Aina ei osaa edes kysyä, kun ei tiedä, mitä ei tiedä. Tietää vain, että on paljon asioita joista ei tiedä.
Jokatapauksessa tällä tiellä ollaan, eikä pois tee mieli hypätä.
Siitähän se ajatus sitten karkasi lopullisesti, kenttää teki mieli ihan kisatakin ja ei muuta kuin selvittämään mitä se vaatisi.
Aluelupa tuli hankittua noin vain, yhtäkkiä olin aluelupakoulutuksessa, sitten huomasin olevani elämäni ensimmäisissä estekisoissa osallistujana ja heti 2x80cm luokat vain neljällä virhepisteellä. Hyvä ME!
Olihan se jännää, enkä oikeastaan muista kisoista enää mitään. Aluelupa heltisi seuralta (SuoRa) ja ei muuta kuin katse eteenpäin.
Kevään valmistautumista kenttäkisoihin häiritsi hevosten tautitilanne, mutta niin vain lähdettiin kenttäkilpailuihin. Eihän ne hyvin menneet minun ja Vilman osalta, minun epävarmuus paistoi varmasti kilometrien päähän. Kisojen jälkeen oli hetken aikaa sellainen fiilis, etten ikinä enää osallistu minnekään millään hevosella, omasta varsastakin tuleekin puskaratsu tai ravuri, minä jään mökkiini mököttämään ja unohdan tämmösen kilpailuhommat, vanaha akka hupsii tommosia...
Muutaman tuumauksen jälkeen olin kuitenkin menossa kovasti alue-estekisoihin Rautalammille, mutta kisapäivänä Vilmalla olikin silmätulehdus, siihen se sitten jäi, mukana oltiin mutta Paulan ja Emman kaverina.
Syksyn ajan mentiinkin oikeastaan enemmän koulua ja se on kyllä alkanut pikkuhiljaa sujua hyvin Vilman kanssa. Kävimme Vanhallamäellä Itä-Suomen alueen ratsastuskoulujen mestaruuskisoissa kouluratsastuksen aikuismestaruusluokassa, taisimme jäädä hännille, prosentit jotain 57,3. Kuka noita muistaa...
Jännitykseenhän ne kisat karahti, verryttelyt meni mielestäni oikein hyvin, mutta kisaradalla jännitin hartiat korvissa ja polvet kainalossa ja sekoitin Vilman vauhdin ja suunnan ihan totaalisesti ja unohdin radankin ihan loppumetreillä. Tuomarin kommentti loppuun oli kuitenkin 'kehityskelpoinen pari', mikä tietysti lämmitti mieltä ja jätti jotain hampaan koloonkin. Näiden kisojen jälkeen enimmäkseen nauratti ja kun tiedän miten helppo rata se on, ensi vuonna mä teille näytän....
Sitten mentiin taas normaalitahtiin tunneilla, enimmäkseen koulua. Jonkin verran ratsastin syksyn aikana myös omaa varsaa ja täytyy sanoa, että varsan ratsastus on tehnyt hyvää tuntiratsastamiseen ja päinvastoin. Kyllä se vaan niin on, että jos haluaa kehittyä ratsastajana, kerta viikkoon tunnilla ei tahdo oikein riittää, pitää olla muutakin (sain kehittää tasapainoani ja apujen ajoitusta riekkuvan varsan kanssa...)
Loppusyksyllä tipahdin ikävästi varsan selästä maastossa ja joitain selkälihaksiani repesi, joten taukoa tuli ratsastukseen.
Loppuvuodesta karautimme kisoihin Vilapelin kanssa ihan omalla tallilla, Merihevoset järjesti seurakisat Arossa. Piti sinne lähteä kokeilemaan, vaikka niitä esteitä olin hypellyt vain harvakseltaan syksyn aikana, niin menin vain 60cm ja 70cm luokissa. Molemmat radat puhtaasti ja jäi hyvä fiilis. Tuotakin lajia voisi mennä enemmän.
On kyllä ollut kiva vuosi, paljon on tullut opittua asioita ihan perusasioita, mitä ei ole aikaisemmin tarvinnut ajatella mm. hevosen käsittelystä vieraassa paikassa, oman jännityksen hallitsemisesta, mentaalipuolen kurissa pitämistä. Aina ei ole tunneillakaan mennyt hyvin, kyllä tämä vaan niin nousua ja laskua on, että välillä huimaa!
Aloittelevana kisaajana, vaikka olenkin aikuinen, en kertakaikkiaan voi tietää ja hoksata ihan kaikkea peruskäytäntöjä, muutamia 'mokia' on tullut, mutta niistä sitä oppii. Onneksi ei ole kuitenkaan sattunut mitään haavereita missään (paitsi oman varsan kanssa, mutta se on toinen juttu se). Aina ei osaa edes kysyä, kun ei tiedä, mitä ei tiedä. Tietää vain, että on paljon asioita joista ei tiedä.
Jokatapauksessa tällä tiellä ollaan, eikä pois tee mieli hypätä.
Vuosi 2014
...startattiin MeHen seurakoulukisoissa kenttäratsastuksen tutustumisluokan ohjelmassa. Loppujen lopuksi olen tyytyväinen suoritukseen, vähemmän jännitti kuin edellisissä kisoissa Vanhallamäellä. Mutta jännitin kuitenkin. Prosentit jäi kauas kärjestä, mutta ei se haittaa, oma ennätys kuitenkin 62,5%, ei se huono ole. Oma suoritus ja itsensä voittaminen on mulle tärkeintä nyt, kokemuksia kaikenlaisista tilanteista.
Toisesta rakkaasta harrastuksestani, koiranäyttelyistä, otin itseni tsemppaamiseen 'Mä tulin voittamaan'-asenteen, sillä mentiin ja melko hyvä tuli. Tämä karrikoitu uho on tepsinyt niin monessa paikassa, että aion käyttää sitä häikäilemättä hyväkseni myös ratsastuksen saralla. Onneksi tutut tietää, etten oikeasti ole sellainen... Vai tietääkö?
Jaa pitikö näin alkuvuodesta laittaa itselleen tavoitteita?
Ihan alkuun selkää ja 'korsettia' kuntouttamaan tehojumpalla ja venyttelyllä, kaikki liikunta on hyvää vastapainoa ratsastukselle.
Lisää kisakokemusta, pikkuhiljaa ylemmälle tasolle kouluratsastuksessa, estekorkeutta myös ylöspäin, oman jännityksen hallitsemista ja rutiinien kehittämistä kisoihin. Siinäpä sitä tavoitetta kerrakseen. Ihan ykköstavoitteena on kuitenkin saada omasta hevosesta kiva ratsu, joten katsotaan nyt mihin rahkeet riittävät tuntiratsastajana. Aika näyttää :)
Hiphei kausi 2014 avattu!
Niinkuin otsikossa jo sanotaan tämäkin kausi on nyt korkattu MEHEn seura koulukilpailuilla 5.1. "omalla" tallilla Arossa.
Kisoissa Jenna ja Puh starttasi niiden ensimmäiset koulukilpailut helppo c ohjelmalla. Rata oli aivan älyttömän rentoa ja siistiä ratsastusta ja molemmat näytti nauttivan menosta. Emmi jännitti radan reunalla enemmän tätä suoritusta kuin omaansa. No siisti rata olikin pieneksi yllätykseksi voitto rata huimilla 70,4 prosenteilla. Mahtavaa. =)
Sitten minä ja Puh startattiin meidän eka helppo a. Rata oli meille haastava, koska siinä oli vaikeat ravi pohkeenväistöt ja vastalaukka puoliympyrät. Treenauksetkin kisoja varten jäi vähäiseksi ja se kyllä näkyi. Verkka alkoi ihan hyvin, mutta laukka osuuksissa puh levahti käsistä. Laukkojen jälkeen ei millään olis tahtonut enää ravata tai kävellä joten mentiin pää pystyssä. Hermohan siinä meni kuskilla ehkä vähän liikaakin, koska radalla se sitten näkyi.... Kaikissa mahdollisissa ravi ja käynti osuuksissa se sitten näkyi, aivan sama mitä yritin tehdä niin rikottiin laukalle, pää pystyssä ja pidätteistä välittämättä kumminkin saatiin nekin jotenkin suoritettua. Ja mikä parasta vastalaukat onnistui vaikka treeneissä ei. Se tunne siellä radalla niiden puoliympyröiden jälkeen oli aivan huikea. Niinkuin katsojat sanoi "Ainut kohta missä Emmi radalla hymyili". Rata meni tolskaten läpi ja tuomarikin siitä kirjoitti että hätäinen. Tavoite oli saada 50% radasta ja saatiinkin 54,7% eli tyytyväinen olen. Tästä on hyvä jatkaa A:n suorittamista. =) Ensi kisoja odotellessa...
-Emmi
Kisoissa Jenna ja Puh starttasi niiden ensimmäiset koulukilpailut helppo c ohjelmalla. Rata oli aivan älyttömän rentoa ja siistiä ratsastusta ja molemmat näytti nauttivan menosta. Emmi jännitti radan reunalla enemmän tätä suoritusta kuin omaansa. No siisti rata olikin pieneksi yllätykseksi voitto rata huimilla 70,4 prosenteilla. Mahtavaa. =)
Sitten minä ja Puh startattiin meidän eka helppo a. Rata oli meille haastava, koska siinä oli vaikeat ravi pohkeenväistöt ja vastalaukka puoliympyrät. Treenauksetkin kisoja varten jäi vähäiseksi ja se kyllä näkyi. Verkka alkoi ihan hyvin, mutta laukka osuuksissa puh levahti käsistä. Laukkojen jälkeen ei millään olis tahtonut enää ravata tai kävellä joten mentiin pää pystyssä. Hermohan siinä meni kuskilla ehkä vähän liikaakin, koska radalla se sitten näkyi.... Kaikissa mahdollisissa ravi ja käynti osuuksissa se sitten näkyi, aivan sama mitä yritin tehdä niin rikottiin laukalle, pää pystyssä ja pidätteistä välittämättä kumminkin saatiin nekin jotenkin suoritettua. Ja mikä parasta vastalaukat onnistui vaikka treeneissä ei. Se tunne siellä radalla niiden puoliympyröiden jälkeen oli aivan huikea. Niinkuin katsojat sanoi "Ainut kohta missä Emmi radalla hymyili". Rata meni tolskaten läpi ja tuomarikin siitä kirjoitti että hätäinen. Tavoite oli saada 50% radasta ja saatiinkin 54,7% eli tyytyväinen olen. Tästä on hyvä jatkaa A:n suorittamista. =) Ensi kisoja odotellessa...
-Emmi
25.12.2013
Emmin ja Puhin päällimmäiset kuulumiset kaudelta 2013
Pitkästä aikaa Emmin ja Puhinkin kuulumisia tänne vuodelta 2013.
Kesän ja syksyn aikana ollaan treenailtu Sallan valmennuksissa esteitä paljon, koska keväällä meillä alkoi olla kieltely vaihe päällä. Jo 80cm rataesteet tuotti vaikeuksia niin kuin varmaan muistatte toukokuun estekilpailuista. Luulimme jo että hevonen ei luota enää itseensä eikä sen takia uskalla hypätä, no loppujen lopuksi onneksi syy löytyikin ratsastajasta... Minähän siellä aina vedin ohjasta hyppyyn lähtiessä niin eihän kukaan hevonen silloin hyppää jossei ratsastaja anna tilaa.. Huh se vaihe saatiin hiottua pois ja nyt syksyn treeneissä ollaankin voitu hypätä jo 105cm yksittäisiä esteitä. ONNEKSI!! =)
Joulukuun alussa Puh muutti Aroon pariksi kuukaudeksi helpottaakseen minun kulkemista. Jenna Kaltio treenautuu ja kilpailee myös Puhilla. Minullakin ollut nyt enemmän mahdollisuuksia käydä tunneilla, niinpä olen käynyt treenaamassa myös koulua. Puh on muuttunut hevosena valtavasti ollessaan siellä. Laihtunut aivan valtavasti, taitaa joutua satulavyö kaupoille ja muutenkin on erilainen ratsastaa. Se on nykyään todella kuuliainen ja yrittää aina kaikkensa, liekkö hevos seura piristää. =)
Kauden kilpailuja:
Seuraesteet ja koulu 25-26-5. TAIKA. Alkukauden vaikeuksien ja oman tallin kilpailujen jälkeen uskalsin mennä kokeilemaan 80cm pieniin kilpailuihin. Minua jännitti ihan hirveesti, joka paikka tärisi ja verkka oli sekavaa. Normaalisti kun en osaa kilpailuja jännittää. No kumminkin verkka meni hyvin, ei pudotuksia ja Puh oli reipas. Sitten radalle. Rata meni muuten aivan super hyvin, mutta kuskin jännityksestä johtuen meinasi ratakin unohtua. Sieltä kumminkin sijoituttiin toiseksi puhtaalla radalla.
Koulukilpailuissa menin helppo B:0, joka on ratana minulle ja Puhille todella tuttu. Ollaan startattu sitä varmaankin eniten. Rata oli rento ja letkeä, tuomari sanoikin ainoana korjauksena että pitää valmistella siirtymät sitten tulee kuulemma hyvä. Sijoituin kumminkin neljänneksi prosentein 60,2%.
Seurakoulu 9.6 MKR Ekstemporeen päätin lähteä näihin kilpailuihin. Menin kylläkin vain helppo B:0 luokan mikä on edelleen minun ja Puhin suosikki ja eniten startattu luokka. Puh ei ollut ihan paras, vähän tahmea ja keskiliikkeissä tuli pieniä rikkoja mistä tuomari ei onneksi hirveästi rokottanut. Kumminkin sijoituin toiseksi prosentein 62,6%
Seuraesteet 15.6 MARS. Marssin kisat aina jännittää, koska siellä on paljon tuttuja. No menin 80cm, oli portteja, muureja ja johteita. Puh ei niistä hätkähtänyt. Yhden tien otin riskillä ja ratsastin pienen tien.. eipä kannattanut sillä yksi putosi. Eli perusradalta 4vp. Muuten todella hieno rata.
Seuraesteet 23.6 TAHKO Jännitystä ilmassa, koska Puh ostettiin 5 vuotta sitten täältä Tahkoareenalta. Pelotti ja jännitti käydä näyttämässä millainen Puh on nykyään ja miten Puh reakoi siihen paikkaa, tuleeko vanhat muistot mieleen vai eikö ole moksiskaan.. No starttasin 80cm siellä. Rata oli todella isolla kentällä missä oli tilaa revitellä ihan kunnolla. No päätin ottaa riskin ja revittää vähäsen. Se kannatti sillä rata meni puhtaasti ja sain vihreän ruusukkeen sieltä kotiin eli seitsemäs sija. =)
Alue esteet ja koulu 13-14.7 GOR. Huhhuh jännää alue kilpailut... Esteissä menin 80 ja 90cm. 80cm rata oli puhdas, mutta otin varman päälle ja ratsastin isoja teitä ettei tule sitten niitä kieltoja ja sijotuin siten puoleen väliin, oisinko ollut 11... 90cm en ollut startannut varmaan vuoteen ja sekin jäi sitten kun alkoi ne kieltelyt.. Kuski jännitti taas aivan valtavasti, mutta Puh veti homman kotiin puhtaalla radalla. Jotenkin se innostui verryttelyssä niin että radalla piti vaan ohjata sitä oikeille esteille. Joka esteelle lähdettiin hyppyyn just niistä paikoista mistä olisinkin halunnut joten rata oli sujuva ja nätti. Palkinnoille ei päästy mutta se ei minua haitannut, kun tavoitteena olikin vain se että ehjänä päästään maaliin asti...
Koulussa startattiin ihka ensimmäistä kertaa pitkällä koulu radalla eli 20*60m. Jännitti, koska sellaisella radalla en oikein päässyt treenaamaan ennen kilpailuja. Menin luokat helppo C tuttarin kouluohjelma ja helppo B:3. Molemmissa luokissa Puh oli pehmeä edestä, mutta jäi vähän laiskaksi. Lävistyksillä tehdyt keskiaskellajit olivat puhille helppoja ja minun mielestä parempi suorittaa pitkällä radalla kuin lyhyellä. Oli aikaa kokeilla jospa askel venyisi vielä vähän.. Yllätyin sillä molemmissa luokissa saatiin palkinnot kotiin, Helppo Cssä kolmas 62,6% ja helppo Bssä kymmenes 61,6% 40 kilpailijan joukosta eli tosi tosi hyvin..
Kansallinen kenttä 19.7 ONES. Nämä ne vasta menikin överiksi... En ole kilpaillut Puhilla ennen kansallisissa kilpailuissa eli ennen ei ole niin tarkkaan tarkastettu rokotteita. Numeroita hakiessa sitten rokotteet tarkastettiin ja ne oli puutteelliset. Puhilta puuttui rokotuksien alkuvaiheessa joku täydennys... Eli oikeiden sääntöjen mukaan en olisi saanut edes ottaa hevosta pois kuljetuskopista, mutta kilpailujen johtaja antoi minulle mahdollisuuden kumminkin kilpailla luokan ulkopuolella, eli tuloksia ei julkaistaisi.. No kaikki suorituksethan meni sitten hyvin, koulussa hyvät prosentit, rata esteissä nollat ja maastokin puhtaasti, jossain näin minun sijoituksen niin olisinpa päässyt palkinnoille, mutta tyhmästä päästä kärsii kaikki... Eli puhin rokotuksia uusimaan...
Seuraesteet 31.8 GOR. Puhin rokotteet kunnossa ja eiku kilpailemaan.. Esteissä menin 80 ja 90cm. 80cm verkka meni loistavasti, mutta radalla puh teki jotain aivan käsittämätöntä.. Veti nimittäin päänsä alas ja ohjat minulta käsistä niin eihän sellaisesta asennosta enää voi hypätä joten se siitä ja radalta tulikin 12vp. En ymmärrä mitä se protestoi, koska ikinä ennen ei ole tuollaista tehnyt.. No sitten 90cm verkassa jouduin ottamaan ohjat melkein kuolaimista asti kiinni ettei se tee samaa. Sain sen tottelemaan ja hyppäämään ilman tohelointia, joten radalta saatiin vain 4vp.
Seuraesteet 19.10 TAIKA. Menin Puhilla 80cm. Puh oli virtaa täynnä jo verkassa, hypyt oli puhtaita ja nättejä. Rataa lähdin suorittamaan viimeisenä ja tietona oli jo silloin että jos teen puhtaan niin voitan. Eli tein suuret tiet jotta hypyt sujuisi. No puhdas rata tuli ja voitto kotiin ylivoimaisesti, koska muita puhtaita ratoja ei tullut.. =)
Seuraeste mestaruus 16.11 SIRA. Siraan olen kuulunut jo monta vuotta, mutta ensimmäisen kerran kävin osallistumassa niiden seuramestaruuteen. Osallistuin siellä 80cm mestaruuteen ja 90cm muuten vain. No 80cm verkassa Puh oli tosi vetelä ja väsyneen oloinen, laukka ei tuntunut rullaavan ollenkaan. No kumminkin hyviä hyppyjä tuli. Rata oli helppo ja pystyi myös ratsastamaan aikaa pienillä teillä, otin riskin ja ratsastin kovaa, pieniä teitä ja kieli keskellä suuta ettei puomeja putoa. Puhdas rata ja saatiinhan sieltä kolmas sija eli pronssi mitalli kaulaan. =) Ponit voittivat meidät, ei ihan käännytty niin kuin ne :D. 90cm verkka oli aivan katastrofi, toiseen suuntaan en saanut Puhia hyppäämään okseria millään. Ratsastin pitkiä ja lyhyitä lähestymisiä, vinoja teitä ja vaikka mitä mutta ei niin ei. Takapuomi otettiin pois niin sit mentiin yli mutta okserina ei millään. Sittenpä piti jo mennä radalle, mietin kylläkin uskallanko lähteä kun verkka meni niin hirveästi. No radalla perusradalla kolmannella esteellä puomit alas ja sit padaaaam puh syttyi ja loppu rata meni unelmasti. Vissiin muisti että jalkoja pitää nostaa, vähän jäi harmittamaan se pudotus kun loppu rata meni kumminkin niin hyvin.
Seuraesteet 15.12 MEHE Sitten vihdoin ja viimein kauan odotetut oman tallin kisat. Menin Puhilla 90cm. Rata oli helpon näköinen, ainoana jännittävänä tekijänä pidin sitä kun oli uusia puomeja ja portteja mitä ei Puh ole Arossa ennen nähnyt. Minusta ne oli aivan mahtavan makeat.. Verkka sujui hyvin, olisinko kerran pudottanut puomin taas omasta virheestä kun en malttanut odottaa puhin hyppyä vaan puskin sen päin estettä. No sittenpä rupesin taas hokemaan itselleni mielessä että odota odota odota... Perusrata sujui nollilla ja pääsin uusintaa suorittamaan. Yksi puomi pudotettiin alas sarjan B osalta. Perusradalla sama sarja tultiin liian pienesti jolloin jäätiin kauas B osasta. Uusintaan sitten ajattelin ratsastaa isompaa laukkaa sisään, mutta ei vieläkään sopivaa.. Tultiin lähelle B osaa ja mitä minä tein?!??! Pistin pohkeet kiinni ja vielä hoputin hyppyyn, niin eihän se kerennyt nostaa jalkojaan ja puomit putosi. Eli 4vp uusinnasta. Jäi vähän harmittamaan, koska ajallisesti olisin vissiiin voittanut luokan, mutta yhden pudotuksen takia en sit voittanut.. Mutta tosi tosi tosi tyytyväinen olin rataan. Saatiin myös paljon katsojilta kehuja miten siisti rata oli ja ollaan kuulemma Puhin kanssa kehitytty tosi paljon. =) Kiitos vaan Sallan.. =P
Ihan kaikkia kilpailuja en muista missä olen kesän mittaan käynyt, mutta tässä suurin osa. Nyt treenit jatkuu torstaisin esteitä ja pari kertaa viikossa koulua joko itsestään maneesissa tai sitten valmennuksessa. Tammikuun koulukisoja odotellessa, saas nähdä joko startataan ensimmäinen helppo A. =)
-Emmi
Kesän ja syksyn aikana ollaan treenailtu Sallan valmennuksissa esteitä paljon, koska keväällä meillä alkoi olla kieltely vaihe päällä. Jo 80cm rataesteet tuotti vaikeuksia niin kuin varmaan muistatte toukokuun estekilpailuista. Luulimme jo että hevonen ei luota enää itseensä eikä sen takia uskalla hypätä, no loppujen lopuksi onneksi syy löytyikin ratsastajasta... Minähän siellä aina vedin ohjasta hyppyyn lähtiessä niin eihän kukaan hevonen silloin hyppää jossei ratsastaja anna tilaa.. Huh se vaihe saatiin hiottua pois ja nyt syksyn treeneissä ollaankin voitu hypätä jo 105cm yksittäisiä esteitä. ONNEKSI!! =)
Joulukuun alussa Puh muutti Aroon pariksi kuukaudeksi helpottaakseen minun kulkemista. Jenna Kaltio treenautuu ja kilpailee myös Puhilla. Minullakin ollut nyt enemmän mahdollisuuksia käydä tunneilla, niinpä olen käynyt treenaamassa myös koulua. Puh on muuttunut hevosena valtavasti ollessaan siellä. Laihtunut aivan valtavasti, taitaa joutua satulavyö kaupoille ja muutenkin on erilainen ratsastaa. Se on nykyään todella kuuliainen ja yrittää aina kaikkensa, liekkö hevos seura piristää. =)
Kauden kilpailuja:
Seuraesteet ja koulu 25-26-5. TAIKA. Alkukauden vaikeuksien ja oman tallin kilpailujen jälkeen uskalsin mennä kokeilemaan 80cm pieniin kilpailuihin. Minua jännitti ihan hirveesti, joka paikka tärisi ja verkka oli sekavaa. Normaalisti kun en osaa kilpailuja jännittää. No kumminkin verkka meni hyvin, ei pudotuksia ja Puh oli reipas. Sitten radalle. Rata meni muuten aivan super hyvin, mutta kuskin jännityksestä johtuen meinasi ratakin unohtua. Sieltä kumminkin sijoituttiin toiseksi puhtaalla radalla.
Koulukilpailuissa menin helppo B:0, joka on ratana minulle ja Puhille todella tuttu. Ollaan startattu sitä varmaankin eniten. Rata oli rento ja letkeä, tuomari sanoikin ainoana korjauksena että pitää valmistella siirtymät sitten tulee kuulemma hyvä. Sijoituin kumminkin neljänneksi prosentein 60,2%.
Seurakoulu 9.6 MKR Ekstemporeen päätin lähteä näihin kilpailuihin. Menin kylläkin vain helppo B:0 luokan mikä on edelleen minun ja Puhin suosikki ja eniten startattu luokka. Puh ei ollut ihan paras, vähän tahmea ja keskiliikkeissä tuli pieniä rikkoja mistä tuomari ei onneksi hirveästi rokottanut. Kumminkin sijoituin toiseksi prosentein 62,6%
![]() |
| Palkintojen jaossa helppo B:0 62,6% |
Seuraesteet 15.6 MARS. Marssin kisat aina jännittää, koska siellä on paljon tuttuja. No menin 80cm, oli portteja, muureja ja johteita. Puh ei niistä hätkähtänyt. Yhden tien otin riskillä ja ratsastin pienen tien.. eipä kannattanut sillä yksi putosi. Eli perusradalta 4vp. Muuten todella hieno rata.
Seuraesteet 23.6 TAHKO Jännitystä ilmassa, koska Puh ostettiin 5 vuotta sitten täältä Tahkoareenalta. Pelotti ja jännitti käydä näyttämässä millainen Puh on nykyään ja miten Puh reakoi siihen paikkaa, tuleeko vanhat muistot mieleen vai eikö ole moksiskaan.. No starttasin 80cm siellä. Rata oli todella isolla kentällä missä oli tilaa revitellä ihan kunnolla. No päätin ottaa riskin ja revittää vähäsen. Se kannatti sillä rata meni puhtaasti ja sain vihreän ruusukkeen sieltä kotiin eli seitsemäs sija. =)
![]() |
| Puhia ei tälläiset muurit pelota, komeasti yli. =) |
![]() |
| Niin kuin sanoin että revittelin.. :D |
Alue esteet ja koulu 13-14.7 GOR. Huhhuh jännää alue kilpailut... Esteissä menin 80 ja 90cm. 80cm rata oli puhdas, mutta otin varman päälle ja ratsastin isoja teitä ettei tule sitten niitä kieltoja ja sijotuin siten puoleen väliin, oisinko ollut 11... 90cm en ollut startannut varmaan vuoteen ja sekin jäi sitten kun alkoi ne kieltelyt.. Kuski jännitti taas aivan valtavasti, mutta Puh veti homman kotiin puhtaalla radalla. Jotenkin se innostui verryttelyssä niin että radalla piti vaan ohjata sitä oikeille esteille. Joka esteelle lähdettiin hyppyyn just niistä paikoista mistä olisinkin halunnut joten rata oli sujuva ja nätti. Palkinnoille ei päästy mutta se ei minua haitannut, kun tavoitteena olikin vain se että ehjänä päästään maaliin asti...
Koulussa startattiin ihka ensimmäistä kertaa pitkällä koulu radalla eli 20*60m. Jännitti, koska sellaisella radalla en oikein päässyt treenaamaan ennen kilpailuja. Menin luokat helppo C tuttarin kouluohjelma ja helppo B:3. Molemmissa luokissa Puh oli pehmeä edestä, mutta jäi vähän laiskaksi. Lävistyksillä tehdyt keskiaskellajit olivat puhille helppoja ja minun mielestä parempi suorittaa pitkällä radalla kuin lyhyellä. Oli aikaa kokeilla jospa askel venyisi vielä vähän.. Yllätyin sillä molemmissa luokissa saatiin palkinnot kotiin, Helppo Cssä kolmas 62,6% ja helppo Bssä kymmenes 61,6% 40 kilpailijan joukosta eli tosi tosi hyvin..
![]() |
| 90cm kunnon ilmavaralla =) |
Kansallinen kenttä 19.7 ONES. Nämä ne vasta menikin överiksi... En ole kilpaillut Puhilla ennen kansallisissa kilpailuissa eli ennen ei ole niin tarkkaan tarkastettu rokotteita. Numeroita hakiessa sitten rokotteet tarkastettiin ja ne oli puutteelliset. Puhilta puuttui rokotuksien alkuvaiheessa joku täydennys... Eli oikeiden sääntöjen mukaan en olisi saanut edes ottaa hevosta pois kuljetuskopista, mutta kilpailujen johtaja antoi minulle mahdollisuuden kumminkin kilpailla luokan ulkopuolella, eli tuloksia ei julkaistaisi.. No kaikki suorituksethan meni sitten hyvin, koulussa hyvät prosentit, rata esteissä nollat ja maastokin puhtaasti, jossain näin minun sijoituksen niin olisinpa päässyt palkinnoille, mutta tyhmästä päästä kärsii kaikki... Eli puhin rokotuksia uusimaan...
Seuraesteet 31.8 GOR. Puhin rokotteet kunnossa ja eiku kilpailemaan.. Esteissä menin 80 ja 90cm. 80cm verkka meni loistavasti, mutta radalla puh teki jotain aivan käsittämätöntä.. Veti nimittäin päänsä alas ja ohjat minulta käsistä niin eihän sellaisesta asennosta enää voi hypätä joten se siitä ja radalta tulikin 12vp. En ymmärrä mitä se protestoi, koska ikinä ennen ei ole tuollaista tehnyt.. No sitten 90cm verkassa jouduin ottamaan ohjat melkein kuolaimista asti kiinni ettei se tee samaa. Sain sen tottelemaan ja hyppäämään ilman tohelointia, joten radalta saatiin vain 4vp.
Seuraesteet 19.10 TAIKA. Menin Puhilla 80cm. Puh oli virtaa täynnä jo verkassa, hypyt oli puhtaita ja nättejä. Rataa lähdin suorittamaan viimeisenä ja tietona oli jo silloin että jos teen puhtaan niin voitan. Eli tein suuret tiet jotta hypyt sujuisi. No puhdas rata tuli ja voitto kotiin ylivoimaisesti, koska muita puhtaita ratoja ei tullut.. =)
Seuraeste mestaruus 16.11 SIRA. Siraan olen kuulunut jo monta vuotta, mutta ensimmäisen kerran kävin osallistumassa niiden seuramestaruuteen. Osallistuin siellä 80cm mestaruuteen ja 90cm muuten vain. No 80cm verkassa Puh oli tosi vetelä ja väsyneen oloinen, laukka ei tuntunut rullaavan ollenkaan. No kumminkin hyviä hyppyjä tuli. Rata oli helppo ja pystyi myös ratsastamaan aikaa pienillä teillä, otin riskin ja ratsastin kovaa, pieniä teitä ja kieli keskellä suuta ettei puomeja putoa. Puhdas rata ja saatiinhan sieltä kolmas sija eli pronssi mitalli kaulaan. =) Ponit voittivat meidät, ei ihan käännytty niin kuin ne :D. 90cm verkka oli aivan katastrofi, toiseen suuntaan en saanut Puhia hyppäämään okseria millään. Ratsastin pitkiä ja lyhyitä lähestymisiä, vinoja teitä ja vaikka mitä mutta ei niin ei. Takapuomi otettiin pois niin sit mentiin yli mutta okserina ei millään. Sittenpä piti jo mennä radalle, mietin kylläkin uskallanko lähteä kun verkka meni niin hirveästi. No radalla perusradalla kolmannella esteellä puomit alas ja sit padaaaam puh syttyi ja loppu rata meni unelmasti. Vissiin muisti että jalkoja pitää nostaa, vähän jäi harmittamaan se pudotus kun loppu rata meni kumminkin niin hyvin.
![]() |
| Mitalli kaulassa on helppo hymyillä, Puh oli vaan jo kyllästynyt kuvaamiseen kuten ilmeestä näkee. :D |
Seuraesteet 15.12 MEHE Sitten vihdoin ja viimein kauan odotetut oman tallin kisat. Menin Puhilla 90cm. Rata oli helpon näköinen, ainoana jännittävänä tekijänä pidin sitä kun oli uusia puomeja ja portteja mitä ei Puh ole Arossa ennen nähnyt. Minusta ne oli aivan mahtavan makeat.. Verkka sujui hyvin, olisinko kerran pudottanut puomin taas omasta virheestä kun en malttanut odottaa puhin hyppyä vaan puskin sen päin estettä. No sittenpä rupesin taas hokemaan itselleni mielessä että odota odota odota... Perusrata sujui nollilla ja pääsin uusintaa suorittamaan. Yksi puomi pudotettiin alas sarjan B osalta. Perusradalla sama sarja tultiin liian pienesti jolloin jäätiin kauas B osasta. Uusintaan sitten ajattelin ratsastaa isompaa laukkaa sisään, mutta ei vieläkään sopivaa.. Tultiin lähelle B osaa ja mitä minä tein?!??! Pistin pohkeet kiinni ja vielä hoputin hyppyyn, niin eihän se kerennyt nostaa jalkojaan ja puomit putosi. Eli 4vp uusinnasta. Jäi vähän harmittamaan, koska ajallisesti olisin vissiiin voittanut luokan, mutta yhden pudotuksen takia en sit voittanut.. Mutta tosi tosi tosi tyytyväinen olin rataan. Saatiin myös paljon katsojilta kehuja miten siisti rata oli ja ollaan kuulemma Puhin kanssa kehitytty tosi paljon. =) Kiitos vaan Sallan.. =P
![]() |
| Hienon 90cm radan onnelliset suorittajat =) |
![]() |
| Tyylikkäästi yli ja kuskin ilme taas se ja sama :D |
Ihan kaikkia kilpailuja en muista missä olen kesän mittaan käynyt, mutta tässä suurin osa. Nyt treenit jatkuu torstaisin esteitä ja pari kertaa viikossa koulua joko itsestään maneesissa tai sitten valmennuksessa. Tammikuun koulukisoja odotellessa, saas nähdä joko startataan ensimmäinen helppo A. =)
-Emmi
26.7.2013
Purola 19.-21.7.
Kyllä reissuaminen on rankkaa! Lähdimme Sallan kanssa Arosta kohti Lapinlahtea jo perjantaina. Salla osallistui senioreiden SM-luokkaan jossa kouluosuus oli jo perjantaina, maastokoe oli lauantaina ja rataesteet sunnuntaina. Itse osallistuin harrasteeseen joka kilpailtiin kaksi päiväisesti la-su. Lauantaina olivat koulu- ja rataesteosuus. Kouluradalla ei sujunut aivan toivotusti 55,6% mutta rataesteet suoritimme puhtaasti. Ensimmäisen päivän jälkeen tulos oli 66,6. Maasto-osuudella tuli toiselle esteelle kielto kuskin huolimattomuudesta. Esteet numerot 1. ja 2. ovat myös estetiä jotka täytyy ratsastaa! Muuten radalla homma kulki hyvin ja meno oli varmempaa kuin edellisellä kerralla Tervon kisoissa. Tulokseksi tuli lopulta 91,4. Tulimme sijalle 27. Sallalle onnittelut SM-pronssista!
Kyllä kisaaminen on vaan kivaa ja nyt jo seuraavat kisat polttelevat.
-Paula
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)








